Barcelona

Suomen esteettömyydestä puhuttaessa, on moni ihminen minulle sanonut, että Barcelonassa käytyä tekee hetken pahaa palata Suomeen ja huomata ero. En oikein ymmärtänyt, miksi yksi Espanjan kaupunki siihen pystyisi. No, nyt ymmärrän. On monta syytä, miksi Barcelonasta ei ihan heti haluaisi palata, mutta yksi niistä on se, että kyynisiä "no ihan kuin sinne muka nyt pääsisi" - epäilyksiä ravisteltiin kunnolla!

Aloitetaan lentokentästä, joka (mennessä) toimi hyvin. Norwegian lensi putken päähän, josta hyvät avustajat auttoivat ulos. Sähkäri tuotiin läheisellä hissillä asematasolta jo tässä vaiheessa ja kaikki toimi moitteettomasti. Kentällä oli hyvä invavessa ja muutenkin helppo liikkua. Kentältä lähdettiin kohti Barcelonan keskustaa terminaalin edestä lähteneellä Aerobussilla. Matka maksoi 5,65 euroa ja kesti noin puoli tuntia. Bussiin pääsi vaivattomasti automaattista ramppia pitkin. Ramppi tulee bussin alta kuskin napin painannuksella. Alennuksia tästä matkasta ei saanut. Busseja kulkee usein ja kaikki ovat esteettömiä, joten jos ensimmäinen sattuisi olemaan täynnä, voi mennä seuraavalla. Lentokentältä pääsee myös paikallisbussilla ja junalla, jotka molemmat käsitykseni mukaan toimivat myös pyörätuolille, mutta meidän hotellin sijainnin kannalta La Ramblan päähän Plaza de Catalunyalle tuleva bussi oli paras ratkaisu. Matkaa bussipysäkiltä hotellille oli noin yksi kilometri suoraa tietä pääkatu La Ramblaa pitkin tai vaihtoehtoisesti pieniä katuja kiemurrellen.

Sähkärin matka Barcelonassa alkaa tästä!

Hotellimme Hotel Barcelona House ylitti kaikki odotukset. Sijainti on aivan loistava kulman takana La Ramblalta, pienellä sivukadulla nimeltä Carrer dels Escudellers. Rantaan on matkaa vain muutama sata metri ja kaikki on lähellä. Lähin metroasema on vihreän linjan Drassanes, mutta myös Liceu on lähellä. Näistä jälkimmäinen on tietojeni mukaan esteettömämpi. Emme suunnitelmista huolimatta käyttäneet ollenkaan metroa, sillä vaikka Barcelona yllättikin koollaan, pystyimme ottamaan useita alueita haltuun kävellen. Suurin osa Barcelonan metroasemista on kuitenkin esteettömiä ja kaikissa busseissa on rampit. Tiedon metroasemien esteettömyydestä löytää osoitteesta http://www.tmb.cat/en/transport-accessible ja myös aseman ulkopuolella oleva kyltti kertoo kunkin aseman esteettömyydestä. Hotelli oli muutama vuosi sitten uudistettu, hyvin moderni ja siisti. Puuta, seinämaalauksia, jänniä valaistuksia (mm. lasihississä) jne. Invahuoneita hotellissa on kaksi, meidän huoneemme 107 ja viereinen 108. Näistä jälkimmäinen on ilmeisesti pienempi. Meidän huone (107) oli erittäin tilava neljän hengen huone. Neljä erillistä sänkyä, joista kaikkia pystyi siirtelemään ja sängyn alla oli tarpeeksi tilaa esimerkiksi mahdolliselle nostolaitteelle. Kylpyhuone oli tilava, siellä oli kaksi lavuaaria ja iso suihkutila. Ainoa miinus oli liian lähellä seinää sijaitseva pönttö niin, että pöntön oikealta puolelta ei päässyt nostamaan. Kaikki ei mahtunut samaan kuvaan, mutta nämä antavat osviittaa. Huoneessa on varustuksena tv ja ilmainen langaton nettiyhteys. Meidän huoneemme näin toukokuussa 2012 oli kohtuuhintainen, mutta hinta varmasti vaihtelee suuresti sesongin mukaan. Varaus onnistui hyvin sähköpostilla. Hotellissa ei ole kuulema käynyt kuin muutama invahuoneen tarvitsija eli nyt on hyvät huoneet menneet hukkaan. Lupasimme, että asiaan tulee nyt Suomen osalta muutos ;)

Hotellin sisäänkäynti oli täysin esteetön, ovi aukesi itsestään.

Vietimme Barcelonassa neljä päivää. Ennakkosuunnitelmia ei ollut muuta kuin se, että aina ollaan auringossa kun se paistaa ja shoppailut jätetään mahdolliseen pilviseen päivään tai viimeiseen päivään. Suunnitelma oli täydellinen sillä, juuri viimeinen päivä oli pilvinen auringon muuten hellittyä ja lämpötilan pyörittyä noin 23 asteessa. Ehdimme nähdä Barcelonan niin maalta, mereltä kuin ilmastakin.

Maan osalta en törmännyt yhteenkään tien ylitykseen, jossa ei olisi ramppia. Mukulakiviä oli vähän missään ja joillakin alueilla mukulakivien päälle oli tehty oma tasainen kaista. Joihinkin pienempiin kauppoihin oli yksi askelma, portaita en oikeastaan nähnyt. Pienimmissäkin kahviloissa saattoi olla porrashissi ja monista ravintoloista löytyi invavessa. Mahdolliset erilliset sisäänkäynnit oli merkitty selvästi ja ravintolan sisäänheittäjä saattoi käyttää mainoslauseenaan sitä, että heillä on vessa myös minulle. Ruokien suhteen olimme ennakkoluulottomia ja valitsimme myös ravintoloita, joiden ruokalista oli vain espanjaksi. Menimme tällöin tarjoilijan suositusten mukaan (jotka toisinaan kerrottiin melko huonolla englannilla...) ja vaikka vähän jännittikin, pääasiassa yllätyimme positiivisesti. Tapas-painotteista oli ateriointi, ihanaa! Uskaltauduin ensimmäistä kertaa myös mustekalojen, etanoiden, simpukoiden ja erinomaisen seafood-paellan ääreen. Ehdimme ihastella Gaudin taidonnäytteitä; taloja ja Sagrada Familiaa, Parc de la Ciutadellan puistoa, rantoja, goottilaisen kaupunginosan ihania kujia, mahtavia katedraaleja ja kirkkoja, ihania kauppoja ja kaikkea mitä matkan varrelle osui. Metron välttäminen mahdollisti löytöretkeilyn päämäärien välissä. Aamiaista ei saa hotellista, mutta sitä löytyi muun muassa ihanasta kauppahallista.

Katuja kulkiessa törmää milloin mihinkin, vaikka katutansseihin.

Mukulakivistä pääsee eroon muun muassa näin!

Kalmareita!

Barcelona mereltä päin oli hieno, mutta paras anti 1,5 tunnin veneretkeilyssä oli ennen kaikkea se, että tällaisiin laivoihin harvoin sähkärillä pääsee. Nytkin varmistelimme epäuskoisina moneen kertaan, vaikka meitä katseltiinkin tyhminä kun emme uskoneet, että TOTTAKAI pääsee. Laivaan oli vierekkäin kaksi siltaa, joista toinen oli erityisesti pyörikselle suunniteltu (monessa paikassa myös sitä varsinaista siltaa olisi voinut sanoa esteettömäksi, vaikka siinä pieni kynnys olikin...) Hihkuin laivan keulassa ensimmäiset puoli tuntia, mutta kerrottakoon, että en ole oikein tottunut veneilijä, keinutti aika paljon ja loput ehkä arvaattekin...Eniten harmittaa se, että ennen veneretkeä nauttimani paikallinen aamiainen eli ihana suklainen kaakao ja rasvaiset super-herkulliset churrokset eivät enää tuon veneretken jälkeen todennäköisesti koskaan maistu. Suosittelen niitä kuitenkin kaikille, joten kestän tämän kuvan, vaikka vähän pahaa tekeekin.

Veneeseen pääsi kätevästi erillistä siltaa pitkin.

Meri ei ehkä ollut elementtini, mutta ilma oli! Montjuïcin kukkula on vehreä alue, joka toimi vuoden 1992 kesäolympialaisten keskuspaikkana. Kukkulalta avautuu aivan huikeat näköalat kuten myös köysiradalta, joka sinne johtaa...Barcelonan yllä näkyy kahdenlaisia köysiratoja. Toinen menee meren yllä ja siinä on punaiset vaunut, joissa istutaan. Tämä ei kuitenkaan ole esteetön. Me menimme sen sijaan ratikalla Paral-lellin metroasemalta (ratikka lähtee maan alta) Parc de Montjuicin pysäkille noin viiden minuutin matkan ja jatkoimme siitä köysirataa pitkin kukkalalle. Ratikassa on merkattu ovi, joka on erityisesti pyörätuolin käyttäjille. Lähtöpysäkillä tätä oli vaikea ymmärtää, sillä kaikkiin vaunuihin oli yhtä helppo päästä. Siihen merkattuun vaunuun kuitenkin kannattaa mennä, syyn ymmärtää perillä. Teleferic de Montjuïc on esteetön köysirata (taas oltiin aluksi skeptisiä) ja meno-paluu lippu kannattaa 9 euron hinnasta huolimatta hankkia, sillä reissu on aikamoinen elämys! Henkilökunnalla oli täysin tiedossa miten toimia kun sähkärillä tulee kyytiin, he vain pysäyttivät vaunun sisäänmenon ajaksi ja nostivat toisen penkeistä pystyyn. Näin me kaikki kolme mahduimme hyvin samaan vaunuun. Kukkulalla on linna ja paljon paljon kierreltävää. Näin ainakin kaksi invavessaa, joista toinen ei tosin ollut käytössä. Takaisin päin emme enää ottaneet ratikkaa, vaan kävelimme loppumatkan, mikä oli maisemien kannalta kannattavaa.

Köysiradan vaunuista aukeaa huikeat näköalat!

Kaiken kaikkiaan Barcelona yllätti ihanuudellaan ja suuruudellaan. Paljon jäi nähtävää seuraavaan kertaan, mutta paljon ehdimmekin. Kaupunki tunnetaan taskuvarkaistaan, joiden iskuilta onneksi selvisimme. Virheitämme odottavia kyttääjiä kyllä huomasimme ja eräs mies seurasi meitä pitkään jopa naisten vaatekauppaan. Varmaan moni muukin, mutta tämä väijyjä oli selkeä. Erittäin tarkka saa siis olla ja yksin en kyllä välttämättä uskaltaisi liikkua... Tunnelma Barcelonassa on upea ja esteettömyys siis aika hämmentävää. Paluumatka lentokentällä ei sitten enää niin hyvin sujunutkaan, oikein ei tuntunut olevan henkilökunnalla tietoa miten sähkärin kanssa toimitaan, ilmeisesti tuoli on pudotettu jostain korkealta ja kotiin palasi vääntynyt sähkäri, jonka haavoja nyt korjaillaan.
Joka tapauksessa kehoitan Barcelonan kokemaan! Ykköspaikka sydämessäni edelleen on Nizza, johon seuraavaksi taas suuntaan, mutta olen aika varma, että tapaamme Barcelona vielä joskus!

Imatran kylpylä

Toinen viesti jo tänään! Ehkä se kirii umpeen sitä kuukauden taukoa, joka oli tässä välissä... Olen paratiisissa! Suomesta lumoutunut! Imatran kylpylä sen teki! Työmatka, mutta voisin jatkaa tätä pitkään. Huone on täydellinen: Promenadihotellin huone, joka on tilava ja jossa on erillinen alkovi, jossa vuodesohva. Tänne mahtuisi 2+2 henkilöä. Vessa on oikein hyvä minun tarpeisiin. Näitä huoneita on täällä monia. Yleiset tilat ovat hyvät ja ruoka hyvää. Erityisen lumoutunut olen kuitenkin ulkoalueista ja Saimaasta! Kylpyläosastolle en ole valitettavasti ainakaan vielä ehtinyt, joten sen esteettömyydestä ei vielä ole tietoa. Terapia-allas siellä ainakin on, jonne ainakin luulisi pääsevän. Kuvat puhukoot puolestaan!

Huoneesta löytyy myös pieni parveke

Alkovissa olevasta sohvasta saa vuoteet kahdelle

Huoneen 402 kylpyhuone

Kylpylän lähiympäristöä

Blinejä ja vohveleita. Toukokuun alussa ei valitettavasti vielä
tarpeeksi kesä tällaiselle rantakahvilalle.

Helsinki, Aurinkomatkat, Tampere, Kuopio

Terveiset junasta! Kevät on edennyt ja paljon uutta kerrottavaa on taas kertynyt. Nyt on ollut työmatkoja jopa sen verran paljon, että tänä aamuna viideltä teki tiukkaa nousta ylös ja lähteä kohti juna-asemaa ja työviikonloppua Imatralla... Lauantailla saattoi kyllä tässä tapauksessa olla osuutta asiaan. Mutta täällä junassa, maisemien vilistäessä ohi, fiilis nousee sitä mukaan kun Imatra lähestyy. Tässä kootusti viime viikkojen matkauutiset!

Aloitetaan Helsingistä, johon viime kirjoituksessani jäin. Olen siis viime syksystä lähtien opiskellut matkailuvirkailijaksi, oikeastaan harrastuksena. Pari iltaa viikossa koulua töiden jälkeen on kieltämättä ollut kaiken muun ohella aika raskasta, mutta jotenkin yksi lukuvuosi kuitenkin humpsahti ja olen edelleen innoissani asiasta. Lentovarausjärjestelmiin tutustuminen yms. on myös antanut uusia ajatuksia tähän sähkärimatkailuun liittyen. Ehkä Palmuasemasta jonain päivänä tulee ihan oikea pienimuotoinen matkatoimisto... Aika monta astetta isompi matkatoimisto, matkanjärjestäjä, on kuitenkin Aurinkomatkat, jossa olin opintokäynnillä. Suurin suomalainen matkanjärjestäjä on viime aikoina uudistunut oikeastaan kokonaan. Uusi imago ja huomattavasti aiempaa laajempaa palvelutarjonta ovat osa uudistusta. Nyt "saman auringon alta" voi varata matkoja lähes minne tahansa. Aurinkomatkojen nettisivuja olen käyttänyt usein, vaikka en ko. matkanjärjestäjän kautta olisikaan matkustamassa, sillä heillä on kohdetiedoissa myös kuvausta kohteesta liikuntaesteisten kannalta. Joskus vain pari riviä, mutta usein tärkeää tietoa muun muassa siitä, onko kohteessa saatavana invataksia. Tällaiset tiedot puuttuvat monien muiden matkanjärjestäjien sivuilta. Aurinkomatkat kuulema kerää esteettömyystietoja hotelleistaan ja retkistään ja hyödyntää paljon myös liikuntaesteisten omakohtaisia kokemuksia. Heidänkin kotisivujen esteettömyystietoja saisi toki vielä monipuolistettua, sillä esimerkiksi hotellikuvausten kohdalla ei ole tietoja, onko ko. hotellissa invahuoneita saatavana.

Toinen vierailukohde opintojen puitteissa oli hotelli Radisson Blu Royal Helsinki, jossa voisin hyvin yöpyä, jos Helsingissä olisi joskus tarvetta hotellille. Upea, arvokas hotelli, hyvä palvelu ja lämmin tunnelma. Tilavat näköalahissit veivät kerroksiin, vastaanotto ravintola olivat tunnelmallisia ja esteettömiä. Ylimmän kerroksen hulppean kokoiseen presidenttisviittiin pääsi hyvin sisään ja tilaa liikkua kyllä oli, mutta kylpyhuoneen neliöissä oli kitsasteltu. Joten vaikka varaa satojen eurojen sviittiin joskus olisikin, kaatuisi se tässä kohtaa. Oletteko Palmuaseman kävijät koskaan yöpyneet esteettömässä sviitissä? Perus standard-tason kaksi invahuonetta löytyivät tästäkin hotellista. Huoneet sijaitsivat toisessa kerroksessa. Nekin olivat tyylikkäitä ja tunnelmallisia, mutta eivät erityisen tilavia. Hyvin voisin yöpyä ja pärjäisin kyllä, mutta huoneessa oli yllättävän paljon kiinteitä huonekaluja, eikä esimerkiksi sänkyjen siirtäminen välttämättä olisi mahdollista. Kovin tarkasti en kuitenkaan huonetta päässyt tarkastelemaan.

Tampereella olen käynyt kuukauden sisään pariinkin otteeseen, mutta ne ovat olleet pikaisia yhden päivän reissuja. Toisen kerran jouduin menemään aamun ensimmäisellä pemdolinolla, joka ei edelleenkään ole onnistunut minua vakuuttamaan lukuunottamatta sitä plussapuolta, että ravintolavaunuun pääsee (aiempia pendolinomainintoja löytyy vuoden sisällä kirjoitetuista blogikirjoituksista useita). Pendolinon ongelma on siis hissi, jolla junaan noustaan ja jonka käyttämiseen tarvitaan konduktööriä. Tällä kertaa hissi toimi, mutta jälleen kerran olin hyvin vähällä unohtua junaan. Näin olisi käynytkin, jos olisin ollut yksin matkassa, mutta onneksi mukana oli avustaja, joka sai juostua laiturilla kiinni konduktöörin, jolle olin kyllä juuri puoli tuntia aiemmin muistuttanut, että tarvitsen apua Tampereella.

InterCityssäkin tähän ongelmaan törmää toisinaan niillä asemilla, joilla ei ole korotettua laituria, jotta junasta pääsisi ajamaan suoraan, vaan tarvitaan junan rampit ja konduktööri ne lukitusta kaapista ottamaan. Kuopiossa laituria ei ole korotettu, joten olin konduktöörin muistin varassa siellä reilu viikko sitten. Hetken päästä sama on edessä Imatralla, jossa sielläkään ei laituria ole korotettu. Tämä tuntuu olevan enemmän Itä-Suomen ongelma? Ouluun päin mennessä myös pienet asemat on uudistettu. Kuopiossa vietin yhden yön Best Western Hotel Savoniassa. Hotelli markkinoi, että heillä on "pyörätuolin käyttäjälle soveltuvia huoneita", mutta ainakaan meille ei sellaista pyynnöstä huolimatta tullut. Huone oli kyllä tilava, mutta kylpyhuone oli tavallinen. Vietimme hotellissa aikaa vain myöhäisillasta aikaiseen aamuun, nekin vain nukkuen, joten pärjäsin hyvin, enkä jaksanut asiaa lähteä tällä kertaa selvittämään. Kannattaa kuitenkin tiedustella tarkemmin, jos hotellia on varaamassa ja haluaa nimenomaan invahuoneen. Käytävällä on hyvä inva-wc ja yleiset tilat ovat esteettömät. Kuopiossa on myös oikein hyvä invataksi! Muuten tällä kertaa Kuopion anti oli ainoastaan yliopistollinen sairaala, jossa olin luennoimassa. Sinne oli hotellilta mukava kävelymatka.

Nyt siis lähestyy Imatra ja siellä vuorokausi Imatran kylpylässä. Mielenkiintoinen uusi kohde Palmuasemalle siis! Toivottavasti ehdin kirjoittaa siitä jo tänään (jos minut siis muistetaan auttaa ulos täältä junasta, muussa tapauksessa saatte raportin Joensuusta...)!

Mukavaa lauantaita!

Jyväskylä

Kevään matkaputki on alkanut! Viime viikolla vietin kolme päivää Jyväskylässä. Kyseessä oli työmatka, mutta mukava sellainen, sillä muutama kuukausi oli päässyt vierähtämään edellisestä junamatkasta ja hotelliyöstä. Työmatkoja on kuukauden sisään tulossa enemmänkin. Juna vie muun muassa Tampereelle, Kuopioon ja Imatralle. Reilu kuukausi enää Barcelonan matkaankin. Kiitos suuresti matkavinkeistä sen suhteen! Lupaan seikkaperäisen raportin. Heinäkuun alussa odottaa myöskin mikäs muukaan kuin ihana Nizzani! Lomaa ei ensi kesänä juurikaan ole, joten siitä täytyy ottaa kaikki ilo irti, enkä tiedä Nizzaa parempaa tapaa onnistua. Ennen sitä täytyisi ehkä käydä ranskan kertauskurssi. Luin kaksi vuotta ranskaa Espoon työväenopistossa, mutta edellisestä tunnista on jo vuosi ja tuntuu, että asiat ovat päässeet unohtumaan.

Viime viikolla siis Jyväskylä, jossa hotelliksi valikoitui Scandic Jyväskylä. Sijainti oli hyvä, vain noin 200 m juna-asemalta ja lähellä kaikkea. Invahuoneita hotellissa on kaksi. Molemmat sijaitsevat hotellin toisessa kerroksessa, jossa on myös kokoustilat ja aamiaisravintola. En osaa sanoa, ovatko molemmat huoneet samanlaisia. Meidän huoneemme oli pienoinen pettymys. Huoneessa oli yksi yhden hengen sänky, jossa sai säädettyä sähköisesti pään ja jalkojen korkeutta. Toinen sänky oli nojatuolista tehty varavuode. Huone kuitenkin kulkee kahden hengen huoneen nimellä. Ratkaisu sopi minulle ja avustajalleni ihan hyvin, mutta suosittelen varomaan, mikäli kyseessä on romanttinen kahden hengen loma. Kylpyhuoneeseen oli ikävän jyrkkä luiska, joka saattaa olla hankala manuaalituolille tai nostolaitteelle, sähkäri meni kyllä yli. Kylppärissä oli suihku ja tilaa ihan hyvin, mutta pönttö oli hankalasti seinän vieressä. Huone itsessään oli ahdas.

Hotellin yleisissä tiloissa pääsi liikkumaan ja alakerrassa, vastaanoton vieressä oli myös inva-wc. Siellä käsinojat tulivat ylös nostettuinakin vähän hankalasti liian eteen, mikä vaikeutti hieman nostamista, mutta muuten tilaa oli riittävästi.

Jyväskylä on kiva. Näin tosin tällä kertaa vain keskustan kävelykadun ja sen, mitä oli matkalla hotellilta radan toisella puolella sijaitsevaan konferenssikeskus Paviljonkiin, jossa päiväni vietin. Mutta uudestaankin voisin mennä (kesällä tietty) ja kaikkialle pääsin, mihin tällä kertaa tarvitsikin.

Maanantaina kävin opintojeni puolesta vierailulla Helsingin Radisson Blu Royal - hotellissa sekä Aurinkomatkoilla. Samalla toki toimin Palmuasema-agenttina ja katselin kaikkea sillä silmällä, siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Kolme naista, sähkäri ja Barcelona!

Tämä viikko oli lumisuudessaan pahin hetkeen. Maanantaina ulko-oven edessä oli uutta lunta yli 30 cm ja lapioitavaa riitti, sillä autot eivät päässeet lähellekään taloa. Paitsi lumen vankina, olen ollut myös flunssan vankina. En niin kipeä, etteikö käsi liikkuisi tietokoneen näppiksellä, mutta kerrankin paikoillani ja aikaa surffailla netissä. Mikä on lopputulos? Matkavaraus tietenkin! Toukokuussa kutsuu ihana Barcelona!

Lähdemme kolmen hengen kaveriporukalla neljäksi vuorokaudeksi reissuun. En ole ikinä ollut Barcelonassa, mutta tunnen monia, joilla on Barcelonaan samanlainen rakkaussuhde kuin minulla Nizzaan, joten pitkään olen halunnut kaupungin kokea. Kuusi vuotta sitten vietin viikon ystäväni vuokraamalla talolla noin 100 km:n päässä Barcelonasta, johon silloin lensimme, mutta muutoin kokemukseni Espanjasta ovat olemattomia.

Kolmen hengen matkan varaaminen ei ole kuitenkaan ollut niin helpooa kuin ajattelin. Lennot varasimme Norwegian Airlinesilta, joka oli ehdottomasti halvin. Norwegianilla lensin viime syksynä Nizzaan ja homma toimi. Lennot on varattava asiakaspalvelun kautta puhelimitse. Pyörätuolia käyttävältä matkustajalta ja hänen avustajaltaan (tai rullatuolipotilaalta ja hänen hoitajaltaan, kuten virolainen asiakaspalvelija asian muotoili...) ei mene palvelumaksua asiakaspalvelusta varattaessa, mutta kolmannelta hengkilöltä menee. Hänelle täytyi siis tehdä erillinen varaus omalla varausnumerolla. Tämän olisi voinut tehdä netissäkin. Käytännössä varauksemme ovat nyt erilliset, emmekä esimerkiksi automaattisesti pääse lähekkäin istumaan koneessa. Asiakaspalvelusta ei suoraan nähdä, mahtuuko sähkäri lennolle, vaan vahvistus saatiin tässä tapauksessa vasta seuraavana päivänä. Kolmas lentolippu piti kuitenkin vahvistaa, mutta ilmeisesti sen olisi vielä saanut 24 tunnin sisällä varauksesta perua, mikäli olisi käynyt niin, että sähkärin tulo lennolle ei olisi vahvistunut (esimerkiksi silloin, jos lennolle olisi jo varattu sähöpyörätuolien kiintiö täyteen). Mietin tässä nyt vain yhtälöä, jossa esimerkiksi nelihenkinen perhe, 2 aikuista ja 2 lasta, lähtisi matkalle ja mukana olisi sähkäri. Kaikki eivät pääsisi samalle varausnumerolle, lapset eivät voi olla eri varausnumerolla keskenään ja avustajaksi ei saa merkitä lasta...Onko kenelläkään kokemusta?

Toinen haaste on ollut löytää hotelli. Vaatimukset ovat: keskitasoinen hotelli hyvältä paikalta, invahuone ilman kylpyammetta ja nukkumispaikka kolmelle hengelle. Joko kahden hengen huone lisävuoteella tai kolmen hengen huone. Etsin netistä sijainnin mukaan hotelleja, joissa on kolmen hengen huoneita ja invahuoneita ja lähetin näihin hotelleihin sähköpostilla kyselyä. Lähes kaikki vastasivat, että heillä on invahuoneita vain kahdelle hengelle, eikä lisävuodetta voida laittaa. Osassa oli lisäksi kylpyamme. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että Hotel Barcelona House täyttää vaatimuksemme! http://www.hotel-barcelonahouse.com/en

Kun lennot ja hotelli ovat kunnossa, voi alkaa kunnolla innostua! Loma on lyhyt, mutta siitä tehdään antoisa. Mikä Barcelonassa on parasta?

Risteillen Tukholmaan

Meillä suomalaisilla on tapana manata muuttavamme Ruotsiin aina jos täällä tapahtuu jotain ei niin mieluista. Olen nyt langennut tähän. Poliittinen tilanne tai tuulipukukansa eivät ajaneet minua lausumaan noita sanoja, vaan ainoa, joka siihen pystyy on suurin viholliseni: lumi. Tammikuun lopun Tukholma ja puhdas asfaltti - siitä voi jo hyvällä omatunnolla olla kateellinen!

Olen käynyt Tukholmassa useita kertoja eri vuodenaikoina, sillä kaupungissa asuu paljon läheisiäni. Matkat ovat kestäneet yhdestä päivästä viikkoon ja pitäneet sisällään muun muassa häitä, ristiäisiä, elokuvia, yöelämää, krapulaisia päiviä, vanhan kaupungin tunnelmaa, huvipuistoa ja hattaraa sekä paljon erittäin onnistuneita shoppailukokemuksia. Lumoudun kaupungista joka kerta. Eri vuodenaikoina Tukholma näyttää itsestään eri puolia. Tällä kertaa kyseessä oli risteily ja viihdyin kaupungissa vain yhden ihanan päivän. Mennään kuitenkin ensin laivatietoiskuun.

Laivat ovat usein hyviä matkustustapoja myös sähköpyörätuolilla liikkuville. Itse pidän eniten Viking Linen Ms Gabriellasta, jolla tälläkin kertaa matkustimme. Sekä Silja Linen että Viking Linen laivoissa on invahyttejä. Siljan hytit ovat mielestäni ahtaampia kuin Viking Linen, josta kokemusta on kertynyt enemmän. Viking Linen Helsingistä liikennöivistä Gabriellasta ja Mariellasta Gabriella on parempi, sillä siinä on kolmen hengen invahytit, Mariellalla vain kahden hengen. Tällä kertaa mukana oli avustajani ja minun lisäksi 10-vuotias veljentyttöni, joten kolmen hengen hytin saatavuus oli tärkeä valintakriteeri. Mariellalla on kaksi invahyttiä ja ne molemmat ovat ikkunallisia A-hyttejä eli ne maksavat enemmän. Gabriellalla taas kaikki neljä invahyttiä myydään B-hytteinä, vaikka todellisuudessa kaksi niistä onkin A-hyttejä. Viking Linen Turusta liikennöivillä Amorellalla ja Isabellalla on kolmen hengen hyttejä. Amorellalla hyttejä on molemmissa hyttiluokssa, Isabellalla vain B-luokassa. Hyvän parannuksen erityisesti perheellisten pyörätuolilla liikkuvien elämään tuo Viking Linen uusi, vuoden päästä liikennöintinsä aloittava, Viking Grace, jolla näyttäisi nettisivujen mukaan olevan invahyttejä huomattavasti enemmän, huomattavasti monipuolisemmin (esim. parisänky) ja vihdoin myös neljälle hengelle. Laiva liikennöi Turusta Tukholmaan ja suurella mielenkiinnolla odotan jo ensimmäistä matkaa. Tätä toivotaan Helsingin reitillekin!

Laivoilla liikkuminen on varsin mutkatonta, sillä kaikki on saman katon alla. Hissit ovat toki ruuhkaisia, mutta usein varsin tilavia. Viking Linella laivan peräosasta löytyy hissi, jota kaikki muut eivät ole keksineet ja joka on pituutensa vuoksi parempi etenkin pitkille pyörätuoleille. Ahdasta saattaa olla erityisesti täysissä laivoissa ja kokolattiamatot saattavat vaikeuttaa monien liikkumista, mutta kokonaisuutena laivat toimivat hyvin.

Meidän Viking Gabriella saapui siis lumettomaan Tukholmaan eräänä tammikuisena lauantaina. Stadsgårdenin satamasta aukeaa kaunis näkymä kauempana siintävään Gamla Staniin ja ihanaan Djurgårdenin alueeseen. Sataman oven edestä lähtee busseja kohti keskustaa, mutta minun kokemukseni mukaan ne eivät ole sähkäriystävällisiä. Paras keino on taittaa matka omin avuin suoraa tietä kohti Slussenin Tunnelbana-asemaa tai vielä eteenpäin Gamla Stania kohden. Matkaa kertyy muutamia kilometrejä. Tukholman invatakseista minulla ei ole kokemusta, mutta niitä varmasti löytyy. Silja Line on tässä suhteessa kätevämpi, sillä siellä on tunnelbana-asema lähellä satamaa.

Kaiken kaikkiaan Tukholmassa liikkuminen on varsin helppoa ja esteetöntä. Suojateiden reunat on madallettu, kauppoihin ja ravintoloihin yleensä pääsee jne. Sama jatkuu, vaikka poistuukin ydinkeskustan alueelta. Tunnelbanalla pääsee kätevästi liikkumaan, mutta asemien hissit ovat valitettavan usein rikki. Joillakin asemilla on useita hissivaihtoehtoja ja esimerkiksi T-Centralenissa pystyy hyödyntämään muita hissejä, vaikkakin eksymiseen kannattaa asemalla jättää aikaa. Kinkkisimmän tilanteen koin silloin, kun jäin jumiin tasanteelle kahden hajonneen hissin väliin. Monet lastenvaunujen kanssa kulkevat näyttävät käyttävän suosiolla likuportaita. Tunnelbanassa täytyy sekä pyörätuolin käyttäjän että avustajan maksaa normaalihintainen loppu, vain paikalliset saavat jonkunlaisen kortin, jolla saa alennusta tai avustajan ilmaiseksi. Busseista kokemukseni ovat huonompia, sillä matalalattiabusseistakin puuttuu usein ramppi eli pysäkin ja bussin väliin jää liian iso kynnys ja/tai tila sähkärin mentäväksi. Djurgårdenille ja Grönalundin huvipuistoon menevään lauttaan pääsi hyvin myös sähkärillä viisi vuotta sitten.

Hotellissa olen yöpynyt Tukholmassa ainoastaan kerran. Hotelli oli Scandic Continental Stockholm, jolla on erinomainen sijainti aivan kaupungin keskustassa, rautatieaseman läheisyydessä. Huone oli aika ahdas, eikä mielestäni Superior-tasoinen, vaikka kaikki invahuoneet superior-huoneina myytiinkin. Kylpyhuone ja huone muutenkin oli kuitenkin ok.

Tukholmaan pääsee helposti ja erityisesti risteilyjä saa toisinaan hyvinkin halvalla. Kuitenkin länsinaapurissamme aukeaa ihan erilainen maailma ja matkatunnelmaan pääsee helposti. Ihanat ravintolat ja kaupat, monet erilaiset alueet ja runsaampi valikoima kutsuvat lähtemään Tukholmaan. Kesällä on Tukholmakin kauneimmillaan, kannattaa siis alkaa suunnitella ensi kesän matkaa!

Kypros

Uusi vuosi, uusi matkakuume! Viime viikolla se iski; jonnekin on päästävä! Tämän kuun lopussa on tiedossa Tukholman risteily, mutta tiedän, ettei se riitä tyydyttämään tätä tarvetta. Keväällä ei ole juuri lomaa tiedossa, eikä oikein kesälläkään, mutta pidennetyn viikonlopun saa kyllä järjestettyä. Vaihtoehtoja on mielessä paljon. Suurin ikävä on kyllä jälleen Nizzaan. Sinne voisi hyvin lähteä vain muutamaksi päiväksi ja olla kuitenkin alusta asti täysillä matkassa mukana, kun kaikki on tuttua ja tietää minne mennä. Toinen houkutuksen kohde on Barcelona, jossa en ole ennen ollut.

Mahdollinen matka sijoittuu todennäköisesti huhti-toukokuulle, mutta kevät saapuu moniin maihin huomattavasti Suomea aikaisemmin ja kevään saapumista juhlistetaan monissa kaupungeissa helmikuussa karnevaalein. Nizzassa karnevaalit ovat yhdet maailman suurimmista ja niitä vietetään 17.2.-4.3. Suuret paraatit päivisin ja iltaisin koostuvat yli tuhannesta muusikosta ja tanssijasta ympäri maailman. Iltapäivisin kulkee kaupungin halki kukkaparaati ja iltaisin on valoparaatin vuoro. Toivon todella, että voisin muutaman kuukauden päästä kertoa millaiset nämä karnevaalit olivat, mutta toistaiseksi tyydyn kertomaan siitä kun edellisen kerran olin helmikuun auringossa karnevaaleissa. Silloin vuosi oli 2008 ja paikka Kypros.

Karnevaalit eivät tosin tuolloin olleet matkan tarkoitus. Osallistuimme ystäväni kanssa EU:n Active Citizenship - seminaariin, jossa oli osallistujia useista Euroopan maista ja tarkoituksena edistää eri tavoin vammaisten ihmisten aktiivisuutta. Meille yksi suurimmista matkan tarkoituksista oli kuitenkin päästä pois helmikuun kylmyydestä. Viikon mittainen seminaari järjestettiin Limassolissa ja tuon viikon aikana pohdimme muun muassa Limassolin esteettömyyttä ja sen vaikutusta siihen, kuinka aktiivisia yhteiskunnan jäseniä Kyproksella asuvat vammaiset henkilöt oikeastaan voivat olla. Kävimme myös muissa kaupungeissa, muun muassa Larnacassa, joka on suosittu lomakaupunki.

Lensimme Lufthansalla Frankfurtin kautta Larnacan lentoasemalle. Helmikuussa ei ollut tarjolla suoria lentoja, mutta kesäaikaan charter-lennot eli lomalennot lentävät Suomesta suoraan. Majoituimme Moniatis hotellissa, Yermasoyian kylässä, muutaman kilometrin päässä Limassolista ja noin 40 minuutin matkan päässä lentoasemalta. Kolmen tähden hotelli oli oikein viihtyisä ja invahuone oli ihan hyvä. Huoneessa oli kaksi kylpyhuonetta, joista toinen oli tilava ja varustettu tavallisella suihkulla kylpyammeen sijaan. Huoneessa oli parisänky ja parveke, josta oli näköala kukkuloille. Helmikuussa huone oli etenkin öisin erittäin kylmä. Lämmittimenä toimi seinässä oleva ilmastointilaite, joka puhalsi lämpöä, mutta teki sen erittäin äänekkäästi. Muutaman yön jälkeen tasaiseen hurinaan alkoi tottua, mutta sen äkkinäisiin pamauksiin ja yllättäviin lentokoneen suihkumoottoriääniin ei tottunut missään vaiheessa. Tähän päivään mennessä sekin on kuitenkin toivottavasti korjattu...Hotellin pihalla oli uima-allas ja piha oli pienestä koostaan huolimatta viihtyisä. http://www.moniatishotel.com/index.php

Kyproksella ihmiset kulkevat paljon omilla autoilla ja autoja onkin kaikkialla. Julkista liikennettä ei juuri ole ja bussit eivät ole esteettömiä. Kävelimme kerran hotellilta Limassolin keskustaan. Matkaa kertyi edestakaiselle lenkillemme varmasti lähemmäs 10 km. Liikkuminen oli varsin uhkarohkeaa, sillä jalkakäytäviä ei kaikkialla ollut. Limassolin keskusta-alue, erityisesti rantakatu, oli varsin helppokulkuinen, mutta lähes kaikkiin kauppoihin ja ravintoloihin oli yksi iso porras. Kaupungin päättäjät kuittasivat asian sillä, että mitään luiskia ei tarvita, sillä ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavat, ja loppuviikosta jopa sillä, että ei heillä itseasiassa edes ole vammaisia ihmisiä...Toisinsanoen kaikki ovat siis kodeissaan, kun liikkuminen on niin vaikeaa. Larnacassa tilanne näytti yhden päivän visiitin perusteella samanlaiselta: Rantakatu oli leveä, mutta kaikkialla muualla oli paljon kynnyksiä, myös jalkakäytäville. Veikkaisin, että Agia Napa ja Pafos, jotka ovat ehkä selkeämmin turistialueita, olisivat tässä suhteessa parempia.

Helmikuun lopun Kypros oli suomalaiselle paratiisi! Yöt olivat siis kylmiä, mutta päivällä lämpötila kohosi yli 20 asteen, aurinko paistoi ja kalpea talvi-iho sai aivan uudenlaisen sävyn. Kaikkialla oli hiljaista, sillä turistit puuttuivat ja meitä katsottiin erittäin kummeksuen kun halusimme syödä ulkona auringossa. Palmuja, upeita maisemia, ihana meri, hyvää ruokaa...Eräänä iltana söimme ylhäällä vuoristossa pienessä tavernassa. Korkealla tuntui kylmältä ja pienet sinne johtavat tiet pimeällä hurjalta, mutta tunnelma perillä oli mahtava. Pieniä meze-lautasia, paikallista viiniä, musiikkia ja tanssia...

Kuljimme paljon seminaarin järjestäjän yksityisautolla, johon pääsin sähkärillä, sekä jonkin verran myös invataksilla. Pafoksella on pieni huoneistohotelli, C & A Tourist Apartments (kulkee myös nimellä Evas Apartments), joka on liikuntavammaisen miehen ja hänen perheensä omistuksessa. Miehen isä ajaa invataksia ja kuskasi myös meitä viikon aikana. Emme käyneet kyseisessä paikassa/hotellissa, mutta siellä on huomioitu kaikki erityistarpeet, he vuokraavat apuvälineitä ja järjestävät retkiä. Heidän nettisivuillaan on esitelty myös uusi laite, jonka avulla pääsee helposti mereen. Mielenkiintoista! Nettisivut löytyvät osoitteesta http://evas-apartments.com/ Siellä on myös kohta "Airport tranfers", jossa on esitelty heidän invataksinsa, joka ainakin muutama vuosi sitten oli Kyproksen ainoa. Aika vanha, mutta toimi. Jos on ainoa, on varaa myös hinnoitella ja edestakaiset matkat esimerkiksi Pafokselle maksavat käsittääkseni yli 200 euroa. Hyvä kuitenkin tietää, vaikka ei matkustaisikaan juuri tuohon paikkaan ja hotelliin. Suomesta ainakin Matka-agentit järjestävät matkoja tuohon esteettömään kohteeseen http://matka-agentit.fi/kypros-omatoimisesti/

Ai niin ne karnevaalit! Eräänä iltana meidät kuskattiin Limassolin keskustaan, joka täyttyi ihmisistä, äänistä ja hilpeästä tunnelmasta. Ilmapalloja, eri tavoin pukeutuneita hahmoja ja popcornin tuoksua. Jonkinlainen paraati kaupungin läpi kulki, mutta olimme sen verran kaukana, ettemme nähneet kovinkaan paljoa. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin mieleen kysymys: Kuka siivoaa sen paperisilpun, jota kaikkialla lenteli, jota kaikkialle oli ripastettu ja josta maa täyttyi?

Vauhdikasta vuotta 2012!

Vuoden vaihtuminen on kuin matkalle lähtö. Edessä on jotain uutta, ihmeellistäkin, mutta vielä ei oikein tiedä mitä. Ensi vuosi tuo tullessaan Palmuasemalle toivottavasti paljon uusia kohteita. Selkeitä suunnitelmia ei vielä ole, mutta on tunne, että monenlaista on tapahtumassa. Vuoden vaihtumisen juhliminen alkoi jo eilen illallisella ravintola Farangissa Helsingissä (http://www.farang.fi/). Ravintola valittiin alan ammattilaisten äänestämänä Suomen parhaaksi ravintolassa tänä vuonna, eikä syyttä! Pyörätuolin käyttäjille oli oma sisäänkäynti kulman takaa, inva-wc löytyi ja kaikki toimi. Suosittelen lämpimästi!

Oikein hyvää & uusien elämyksien täyttämää vuotta 2012!

Ps. Ennen kuin jouluhuuma kokonaan unohtuu, täytyy julkaista vielä lasten kanssa rakennettu tämän joulun piparkakkutalo, joka oli luonnollisesti hyvin teemaan sopiva!